Ihanaa kun on lunta :) Kyllä sitä on odotettukin! Vein heti paikalla sukset isälle voiteluun (josko vaikka ensi viikolla pääsisi Toivon kanssa hiihtämään:) ja tein tunnin lumikenkäilylenkin järven jäällä. Mahtavaa :) Koirat juoksivat hullunlailla ja itsellekin tuli hangessa tarpoessa aika kuuma. Huomenna uudestaan :))

Käväisin tänään pikaisesti myös liitelemässä. Koska kaikki koirani kuuluvat tällä hetkellä kategoriaan vanhat ja vammaiset, niin päätin että määrä saa korvata laadun ja otin mukaan peräti neljä koiraa (Toivon, Viljon, Sirun ja vierailevaksi tähdeksi pikkubostoni Manun). Kaikilla vain pikkupikku treeni. Siru on edelleen innokas (ja äänekäs). Jonkin verran sillä on vuosien myötä vauhti hidastunut, mutta ihan kivasti se edelleenkin menee <3 Keinun kontaktilta ei oikein malttanut odottaa lähtölupaa ja pujottelussa jätti vikaa väliä pujottelematta, mutta muuten ok. Toivon kanssa en vieläkään uskaltanut kunnolla treenata :( Vähän keppejä ja pieni hyppykuvio, mutta siinä se sitten olikin. Teki kyllä ihan kivasti ja oli yllättävänkin kuuliainen :)

Pikku Manu oli aikas makea <3 En ole koskaan aikaisemmin mini koiraa ohjannut, joten jännää oli :P Manu on tosi nopea, kuuliainen ja kääntyy sikahienosti!! Niin kauan kuin pysyi itse edellä, niin sitä sai ohjattua lähes miten tahansa. Lisäksi sitä ehti pelastelemaan aivan toisella tapaa kuin omia isoja koiriani :-O Keppejä se ei osannut ollenkaan ja eikä myöskään kovin hyvin vielä irronnut.. Putkestakin meni mooonta kertaa ohitse, kun yritin vain lähettää :) Manu piti myös hauskaa ääntä, kun vedätin sitä enemmän, eikä se omasta mielestään päässyt tarpeeksi nopeasti :)) Hieno agilitykoira siitä vielä tulee!!

Viljolla uskaltauduin kokeilemaan myös ihan pientä hyppykuviota matalilla rimoilla :)) Viljo olis kyllä myös niiiiiin makee. Älyttömän nopea, KUULIAINEN ja hallitsee kroppansa hyvin sekä pystyy kääntymään ihan miten tahansa. Ohjausta ei oikein osaa lukea, vaan lähtee helposti kaarrattamaan ja lisäksi ampuu putkeen heti kun sellaisen näkee ;o) Mä olin oikeasti aivan yllättynyt, että voiko agility edes olla tälläistä?? Tietyllä tavalla niin helppoa ja vaivatonta :)) Toivo (ja Siru) on ihan erilaisia viedä. Viljoon verrattuna tosi raskaita ja vaikeasti ohjattavia. Niiden kanssa ei oikeastaan pysty kuin kääntämään suuntaa ja toivomaan parasta :) Viljo sensijaan tuntuisi olevan kiltti ja kultainen <3 Sen vauhtia pystyi jopa säätelemään ja himmaamalla sitä ennen estettä sai käännöksistä heti tosi pienet. Ihmeellistä!!!