Pe piipahdettiin taas Veran tiloissa treenailemassa. Viljolle tälläkin kertaa kolme maalimiestä ja vaikeat piilot :)

Rakennukseen sisällepääsyä odotellessa Viljo kävi kuumana. Se on tähän asti ollut aika cool, mutta nyt se hyöri, pyöri ja yritti ryntäillä kohti ovea, kun lämmittelin sitä. Lisäksi se kokeili haukkumista.. Tästä en kuitenkaan yhtään pitänyt ja Viljo saikin hieman palautetta käytöksestään.. Rakennukseen sisällemenokaan ei ollut mikään hillitty.. Nyt Viljo lähinnä pomppi takajaloillaan ovesta sisälle :-/ Tähänkin ehkä kannattaisi panostaa jatkossa..

Tarkastelimme aluksi muutaman huoneen verran keskikerrosta. Viljo viiletti vauhdikkaasti siellä täällä ja tunkeutui useampaankin koloseen. Mitään mielenkiintoista ei kuitenkaan löytynyt ja todettuamme huoneet tyhjiksi siirryimme portaita pitkin alakertaan. Heti alakertaan päästyään Viljo sai vainun ja juoksenteli kiihtyneenä edestakaisin. Useammassakin kohdassa se kurotteli ylös seinille ja tunkeutui pariin kaappiin, löytämättä kuitenkaan maalimiestä. Tiesin itse missä maalimies oli (käytävän päässä piiloutuneena pieneen komeroon) ja tiesin myös, että koiran oli lähes mahdotonta paikallistaa häntä. Viljokin kävi useampaan kertaan komeron oven takana pyörähtämässä, mutta ei näyttänyt saavan siitä kohdasta ollenkaan hajua. Sen sijaan Viljon reaktiot olivat voimakkaimmat aivan käytävän toisessa päässä olevassa huoneessa sekä yhden ison metallioven kohdalla. Näihin kohtiin Viljo palasi aina vaan uudestaan ja uudestaan pyörimään ja kurkotteli ylös pitkin seiniä. Syykin oli aivan ilmeinen. Metallioven takana oli iso ilmastointiaukko ja samaten huoneesta löytyi muutama ilmastointikanava, joita pitkin maalimiehen haju kulkeutui Viljon nenään :)

Kun alkoi näyttää siltä, ettei Viljo pysty itse maalimiestä löytämään, niin ohjasin sitä hieman oikeaan suuntaan. Alkuun Viljo ei meinannut ollenkaan uskoa minua :) Se käväisi pari kertaa komeron ovella nuuhkaisemassa ja lähti samantien pois sen näköisenä, ettei siellä mikään haise :) Pienellä lisäohjauksella se tajusi nousta ovea vasten ja haisteli pitkään ja hartaasti avaimenreiästä :)) Ja vihdoin ja viimein sai hajun :D Sitten ei muuta kuin ovi auki ja Viljo pääsi herkuttelemaan :)))

Kaksi muuta maalimiestä olivat yläkerrassa ja heidän paikkojaan en tiennyt.

Yläkertaan noustiin metallirappusia pitkin. Ne eivät tuottaneet ongelmia, vaan Viljo kipitti rappuset reippaasti ylös ja sitten se jo viilettikin pitkin toimistohuonekäytävää :) Tarkasti ja huolellisesti Viljo lähti käymään käytävää läpi huone huoneelta (ja juoksi myös päin yhtä lasiovea, kun liikkui niin nenä maassa..). Muutamaan vanhaan piilopaikkaan se jonkun verran reagoi ja etsi niistä huoneista tavallista tarkemmin. Yhden ainoan käytävän varrella olevan huoneen se jätti tälläkin kertaa kokonaan välistä (jälleen tietysti sen missä maalimies oli:) Aivan käytävän päässä olevassa huoneessa Viljo reagoi voimakkaasti ja nousi takajaloilleen seinää vasten. Tässäkin kohdassa katossa oli kolme ilmastointikanavaa, joita pitkin muutaman huoneen päässä  olevan maalimiehen haju Viljon nenään kulkeutui.  Lähdimme  siis käymään läpi uudelleen muita huoneita :) Pieneen arkistohuoneeseen saavuttaessa Viljosta näki heti, että nyt ollaan oikeassa huoneessa :)) Viljo sinkoili sinne tänne, tunkeutui käsittämättömän pieneen rakoon seinän ja isojen veivattavien hyllyjen väliin, mutta ei taaskaan paikallistanut maalimiestä. Jouduin itsekin etsimään jonkun aikaa, ennenkuin tajusin maalimiehen olevan ylhäällä hyllyssä. :) Viljo kurotteli kyllä sinnikkäästi ylöspäin, mutta oli aivan liian pieni nähdäkseen maalimiehen.  Siinä vaiheessa kun maalimies alkoi  kömpimään hyllystä alas, niin Viljo sekosi :) Pitelin sitä kiinni, ettei se jäisi alle ja maalimies pääsisi turvallisesti hyllystä alas ja koko ajan Viljon jalat sutivat hullunlailla lattialla kun se yritti niin kovasti päästä maalimiehen luokse :))

Kolmas maalimies oli piilossa pukuhuoneessa yhdessä kaapissa. Tämäkin oli hankala :) Viljo sai nopeasti hajun, mutta tarkentaminen oli vaikeaa. Haju pakkautui huoneen vastakkaiselle puolelle ja Viljo aukoi nenällään kaikki mahdolliset pukukaapit löytämättä maalimiestä. Parissa kaapissa se kävi ihan sisällä asti nuuskimassa :) Tehtävä oli myös sikäli haastava, että pukukaappeja oli muutamassa rivissä ja Viljon olisi pitänyt tajuta, että kaapista tuleva haju voikin tulla seinän toisella puolella olevasta kaapista. Tätä se ei tietenkään pystynyt itse hoksaamaan, joten jouduin lopulta ohjaamaan sitä tutkimaan oikeaa kaappirivistöä (jouduin kyllä itsekin aikalailla pähkäilemään ja hieman myös veikkailemaan missä kaappirivissä maalimies voisi olla:). Tässä hommassa Viljo olikin aika näppärä.  Näytin kädelläni mistä aloittaa ja sitten Viljo nuuskuttelikin ja aukoi kaapit aikalailla järjestyksessä, kunnes lopulta osui oikealle :) Ja myös tunkeutui siihen pikkuruiseen kaappiin yhdessä maalimiehen kanssa.

Kaikenkaikkiaan vallan mainio harjoitus. Viljokin oli niiiin hyvä <3 Se on tosi sinnikäs etsijä, eikä luovuta vaikka tehtävä olisi kuinka vaikea tahansa. Siitä ei myöskään juurikaan väsymys näy, vaan se jaksaa työskennellä ja työstää hajua lähes loputtomiin :)) Hienoa, viimeinkin se alkaa näyttää siltä miltä haluankin :))