Lauantai-iltana ajelin Turkuun treenailemaan rakennusetsintää. Kyseessä oli Suomen Pelastuskoiraliiton 10-juhlavuoden päättävä yhteisharjoitus ja koirakoita saapui paikalle eri puolilta Suomea. Treenipaikkana toimi Pukkila Oy Ab:n laatta- ja kaakelitehdas.

Mielettömän hieno kokemus taas kerran!! On aina kivaa ja ennen kaikkea opettavaista päästä näkemään uusia koirakoita ja vaihtaa ajatuksia treenitavoista, ym. Treeniaikaa meillä oli klo 18-02 (pitempäänkin olisi kyllä jaksanut:) ja treenipaikkoja yhteensä neljä. Ryhmämme koirat: rottweiler, bokseri, labbis, porokoira ja kaksi isoa sekarotuista. Ilmaisutapa kaikilla koirilla oli joko kertova tai rulla (paitsi tietysti Viljolla, joka ei vielä osaa ilmaista yhtään mitenkään).

Ensimmäinen kohteemme oli vanhan massatehtaan 3-kerros. Etsittävä tila oli aika pieni, ehkä 100-200 neliötä!? Siellä oli kaikenlaisia isoja säiliöitä, laitteita, laatikoita, elementtejä ja romua. Lisäksi siellä oli todella pölyistä! Lattialla oli paikkapaikoin useamman sentin kerros jotain valkoista, pölyävää ainetta.

Päätin ottaa Viljolle kaksi maalimiestä. Ohjeeksi annoin vain, että en halua tietää etukäteen piiloja, mutta ei kuitenkaan mihinkään ihan hirmuvaikeisiin paikkoihin. Viljolla kun ei pahemmin ole kokemusta rakennusetsinnöistä, enkä osannut etukäteen edes yhtään sanoa, miten se mahtaa rakennuksessa liikkua.
Mietin aluksi hetken aikaa laitanko Viljolle liivit vai en. Rakennuksissahan on aina vaarana se, että koira jää liiveistään kiinni johonkin. No, päätin sitten kuitenkin laittaa.

Viljo aloitti ihan hyvin. Se liikkui reippaasti ja aika vauhdikkaasti. Suurimman osan ajasta se tosin liikkui nenä maassa.. Ensimmäinen maalimies oli piilossa nurkassa laatikon takana. Viljo sai vainun aika nopeasti ja pyöri edestakasin. Paikantaminen ei kuitenkaan ollut ihan helppoa, vaan haju tuntui pakkaantuvan hieman eri paikkaan, kuin missä maalimies oli. Aikansa pyörittyään Viljo törmäsi maalimieheen ja siitä näki, että se myös hieman pelästyi.

Toinen maalimies oli piilossa pienessä rakosessa kahden koneen välissä. Viljo meni useampaa kertaan ihan läheltä ohi, mutta ei kuitenkaan saanut hajua. Lisäksi Viljo tietysti myös hukkasi liivinsä  puikkelehtiessaan koneiden ja säiliöiden alla.. Toistakin maalimiestä Viljo hieman aluksi kavahti, mutta reipastui onneksi nopeasti.

Ryhmämme toinen kohde oli päävarasto. Etsittävänä alueena oli iso lavavarasto, mistä löytyi seinustoilta lavapinoja ja hyllyistä sitten vielä rutkasti lisää lavoja :) Viljolle tällä kertaa kolme maalimiestä. En taaskaan halunnut tietää maalimiesten paikkoja, vaan he saivat piiloutua ihan mihin vain halusivat.

Viljo aloitti tosi vauhdikkaasti. Se juoksi hurjaa vauhtia ja sai melkein heti hajun ensimmäisestä maalimiehestä. Paikallistaminen ei ollut taaskaan helppoa. Viljo hyppi seinää vasten ja juoksenteli edestakaisin. Kokemattomuus ja liian vähäinen maltti aiheutti vähän sen, että touhu oli ehkä enemmän juoksemista kuin nenänkäyttöä.. Kutsuin sen pari kertaa takaisinkin, kuin se lähti sinkoilemaan aivan liian etäälle. Lopulta seinän vieressä kahden lavan välissä ollut maalimies kuitenkin löytyi. Nyt Viljo ei enää edes arkaillut, vaan käyttäytyi tosi reippaasti :)

Toinen maalimies oli piilossa suurinpiirtein hallin keskellä yhden lavahyllyn alla. Viljo meni monta kertaa ihan läheltä ohi ennen kuin sai hajun ja löysi maalimiehen.

Kolmas maalimies olikin sitten ylhäällä hyllyssä ja tämä oli vaikea :) Viljo ei sitten niin millään meinannut tajuta, että maantason yläpuolellakin voi olla joku :) Lisäksi hajun saaminen maalimiehestä näytti olevan tosi hankalaa (myös muilla koirilla oli samassa kohtaa ongelmia). Maalimies laski jossain vaiheessa jalkansa roikkumaan alas ja siltikin Viljo meni ainakin pari kertaa ohitse, niin että jalat melkein osuivat sitä päähän :)

Kolmas kohde oli myöskin varastotila, joka koostui kahdesta kerrokssta. Alakerrassa oli etupäässä lavapinoja. Yläkertaan pääsi piiiiitkiä, jyrkkiä ja pilkkopimeitä metalliportaita pitkin. Yläkerrassa oli sitten samanlainen lavavarasto kuin edellisessäkin kohteessa. Ainoana erona vain se, että tässä varastossa ei ollut valoja.

Viljo otti taas kaksi maalimiestä. Toinen piiloutui alakertaa ja toinen ylös aivan lavavaraston päähän. Nyt Viljo oli jo tosi innoissaan päästessään hommiin. Se starttasi matkaan mahanalus jalkoja täynnä ja kurvaili vauhdilla alakerrassa. Paikannusongelmia oli edelleen, mutta hienosti ja sitkeästi Viljo kyllä jaksoi työskennellä ja alakerran maalimies saatiinkin aika nopeasti ylös :)

Yläkertaan menevät rappuset Viljo kiipesi heti melkein ylös asti. Ihan viimetipassa se kuitenkin kääntyi ja tuli takaisin alas. Kapusin sitten itse edellä ja sen jälkeen Viljo kipitti reippaasti ylös asti. Ylävarastossa se liikkui taas vähän turhankin vauhdikkaasti ja laajalla alalla. Ainoa mistä sen menoa pystyi seuraamaan, oli valoledin välähdys aina silloin tällöin. Maalimieskin löytyi pienen juoksentelun jälkeen ja taaskin Viljo oli tosi reipas :) Myös rappuset alaspäin olivat Viljon mielestä aivan helppo nakki:))

Tällä rastilla meille jäi hieman ylimääräistä aikaa, joten otin sitten pienen painostuksen jälkeen Toivollakin yhden maalimiehen. Maalimies piiloutui alakertaan paikkaan, jonka arvelin olevan suht hankala muitten koirien työskentelyn perusteella. No, Toivon treeni kesti ehkä 5 sek. :) Toivo lähti matkaan ihan hirmuista vauhtia ja maalimiehen kohdalla teki äkkijarrutuksen ja kurvasi vauhdilla laatikkopinojen väliin. Annoin ilmaista ja sitten vaan näytölle ja pallo palkinnoksi :))

Neljäs ja samalla viimeinen kohde olikin sitten kaikkein vaikein. Etsittävänä alueena oli uusi massatehdas. Koneet hurisivat ja sihisivät päästäen välillä ilmaa ulos. Lattian keskellä oli kaksi avokaivoa, joihin kurkistamalla näki kuinka alapuolella virtasi vauhdikkaasti vettä. Osa lattiasta oli metalliritilää ja pitkiä + tosi jyrkkiä metalliportaita risteili siellä täällä ja yläpuolella oli kapeita metallisia kävelytasoja. Koirat vietiin odottamaan vuoroaan ritiläportaita pitkin ylätasanteelle, joka oli ehkä n. 10 m korkeudella etsittävästä tasosta.

Viljolle otin jälleen kaksi maalimiestä. Toinen piiloutui romun taakse nurkkaan ritiläalustalle ja toinen ison koneen ja seinän väliin.

Nyt Viljoa ensimmäisen kerran ihan oikeasti jännitti. Se meinasi tehdä tenän, kiljui pari kertaa ja yritti pakittaa kun sen olisi pitänyt laskeutua ritilärappuset alas etsintätasolla. Käskin sitä vain tulemaan, jolloin se kokosi itsensä ja laskeutui portaat reippaasti. Alhaalla se oli aluksi aika matala ja pitkulanen. Eteni kyllä, mutta varsin varovaisesti. Tosi nopeasti se onneksi tokeni ja ryhtyi työskentelemään normaalisti :) Ja sen jälkeen se sitten tunkeutuikin kaikkialle ja etsi innokkaasti :)) Ensimmäinen maalimies löytyi nopsasti, mutta toista se joutui jälleen jonkin aikaa paikallistamaan. Kerran se myös ehti singahtaa ne samat vaikeat metalliportaat ylös, ennenkuin ehdin tehdä mitään. Tuli kyllä onneksi myös lähes samantien alas :)

Kaiken kaikkiaan tosi hyvä treeni! Viljohan on kokematon, mutta pärjäsi silti mielestäni ihan hyvin. Se  kehittyi kivasti treenin mukana ja työskentely parani kokoajan :) Rakenteeltaan ja kooltaanhan Viljo olisi tähän hommaan aivan ihanteellinen. Se on pieni, ketterä ja hallitsee hyvin kroppansa. Se ei myöskään juurikaan näyttänyt väsyvän, vaan jaksoi tosi hyvin koko yön :) Olin siihen oikein tyytyväinen :))

Ainoa huono puoli mikä nyt tuli esille, liittyy odottamiseen. Ajan säästämiseksi kaikki koirat pidettiin kokoajan mukana ja ne jätettiin odottamaan omaa vuoroaan aina sopivaan paikaan. Ensimmäisessä kohteessa mulla oli mukana vain Viljo. Toiseen kohteeseen siirryttäessä otin sille sitten Toivon seuraneidiksi ajatuksena, että Toivo-mansikki hieman sitä rauhoittaisi. No, ei toiminut kovinkaan hyvin :( Viljo odotteli rauhassa kaikki väliajat. Sen sijaan heti kun joku haki tai toi koiraansa tai muuten vaan liikkui, niin se alkoi huutaa. Eikä edes mitään haukkumista, vaan sellaista ärsyttävää huutoa :((

Yleistä pohdintaa treeneistä:
Aikamonet koirista näyttivät tekevän ilmaisuja jo pelkästä hajusta. Samaten rullan kanssa näytti tulevan herkästi tuttiongelmaa. Rakennuksessa nämä molemmat varmasti vielä korostuvat, kun olosuhteet ovat tavallista vaikeammat. Esim. hajun ilmaisu. On tosi vaikeaa saada kerrottua koiralle koska se saa ottaa rullan ja koska ei. Ainahan koiran ei ole edes mahdollista löytää maalimiestä ja hajukin saattaa olla voimakkain ihan jossain toisaalla. Tekeekö koira silloin väärin, jos se ilmaisee? Entä miten sitten käy, jos  hyväksyy myös pelkän hajun ilmaisun? Silloinhan ohjaajan ei ole mitenkään mahdollista määrittää kriteeriä? Omat vajavaiset aistit eivät siihen riitä, vaan kaikki on koiran varassa. Ikinähän ei kuitenkaan voi tietää kuinka voimakkaasta hajusta koira loppujen lopuksi rullan ottaa.

Omien koirieni kohdalla olen aina pyrinyt siihen, ettei koira ota rullaa/ilmaise, ellei se satavarmasti pysty paikallistamaan maalimiestä. Mutta kumpi sitten on käytännön työn kannalta parempi?? Eihän sekään välttämättä ole huono asia, että koira ilmaisee jo pelkän hajun. Ilmaisun jälkeenhän pystyy aina kuitenkin tarkentamaan uudestaan :)